That feeling you thought would never come back

Vessa ja hammasharja. Molemmat niin lähellä. Ne suolakeksit + juustopalat oli sittenkin liikaa, mä en pysty pitää niitä mun sisällä. Mä en haluaisi oksentaa, mutta haluan siltä. Vessanpönttö kutsuu mua ja mähän tottelen, on pakko, se on Sen tahto: se haluaa, että mä oksennan, mä en ansainnut niitä keksejä. Äsken 30min lenkillä koiran kanssa kaatosateessa. Mä poltin koko matkan ketjussa tän mun vitutuksen takia. Ja oikeastaan ainoa asia mikä mun päässä pyöri oli se, että mä haluan päästä oksentamaan. Mä halusin sisälle, että pääsisin oksentamaan. Fuck this shit. Miks mä söin ne? Miksimiksimiksi? Läski paska, sä et ansainnut niitä, vitun idiootti. Mutta silti sä söit ne, mitä vittua sun päässä liikkuu, hä? Kas kun et suoraan popsinut juustonaksuja. Nyt mars vessaan okisentamaan. Sitten teet 50 vatsalihasta, hopi hopi, mitä sä vielä odotat? Ääni tiuskii mun päässä. No, kai tääkin on sitä kontrollia? Huomenna mä EN sorru syömään yhtään mitään ylimäärästä, mä en halua taas kokea Sen vihaa, mä en halua polvistua taas vessanpöntön eteen. Ja nyt se puhdas ja tyhjä olo on poissa... että mä vihaankaan tätä, mustat tuntuu että kaikki mitä mä suuhuni pistän on liikaa... huoh. Anteeksi, että mä kirjoitan taas, mutta pakko purkaa tää jonnekin. Lopuksi vielä thinspokuvia yhdestä niin laihasta ja nätistä naisesta. Miks mäkin en voi olla tollainen? Pieni, pienenpieni.