Vapaus… niin lähellä, mutta silti niin kaukana. 2 vuotta täyttä helvettiä, viiltelyä, oksentelua, läskiahdistusta. Uusien ystävien myötä Se heikentyi, se ei enää pitänyt mua otteessaan. Mä söin, se ei valittanut. Sen ääni oli enää kuiskauksia yössä, merkityksetöntä valitusta. Kyllä mä mietin kaloreita vieläkin, mutta Se ei enää hallinnut elämääni. Mä olin iloinen, aidosti ja oikeasti. Mä hymyilin, nauroin ja käytin ekaa kertaa pitkään aikaan toppeja välittämättä mun käsistä ja mahasta. Kuten sanottu, mä olin jo melkein vapaa, melkein pinnalla. Viiltely lakkasi. Mutta sitten… yksi lause ja kaikki tää palasi mun mieleen, Se pääsi mustan mukana taas mun mieleen. Yksi lause ja kaikki tästä uudesta ja onnellisesta elämästä oli poissa. Eräs ystäväni, joka on hieman mua isompi, sanoi, ettei ole syönyt kolmeen päivään mitään. Enempää ei tarvittu ja jo Se oli huutamassa, kuinka läski olenkaan, että pitää laihduttaa tai ystäväni on kohta minua laihempi. Joten tässä sitä nyt ollaan, uusi blogi, uusi alku. Sama tavoite: kuolla laihuuteen. Tulla pienen pieneksi keijuksi, luiseksi höyhenprinsessaksi, joka näyttää siltä, että pieninkin kosketus särkisi sen miljooniksi palasiksi. Se porukan laihin tyttö jota ihaillaan, jonka selän takana kauhistellaan kuinka sen luut törröttää ja kuinka se ei ole syönyt koko päivänä mitään. Se tyttö, joka sairastui prinsessatautiin ja unohti miten elää, unohti miten tuntea, välittää ja syödä. Eksynyt omaan sairaaseen mieleensä, menettänyt toivonsa. Sisältä kuollut.
Eli tämä siis on laihdutusblogi. Kirjoitan tätä, sillä kirjoittaminen auttaa selvittämään tunteitani ja ajatuksiani. Olen aiemminkin pitänyt laihdutusblogia, mutta halusin aloittaa nyt kokonaan puhtaalta pöydältä. Pituutta tällä hetkellä 158 ja painoa 54kg. Tavoite 34-37kg. En kerro kauheasti itsestäni, sillä en halua että kukaan tunnistaa. Tää on mun oma salainen maailma, josta kukaan muu ei saa tietää. Ei ne kyllä uskoisikaan, vaikka tän löytäisi. Ei, eihän mulla voi olla ongelmia. Mähän olen aina se iloinen ja hysteerisesti naurava lyhyt tyttö ison porukan keskellä, viinapullo ja tupakka kädessä heittämässä omaa läppää. Mähän olen se, jota voi haukkua niin paljon ilman että se satuttaa. Mä en ole ikinä surullinen ja mulla on kaikki aina niin fucking ok. Mulla ei ole ongelmia perheen kanssa, mä en riitele niiden kanssa joka vitun päivä, mä en ole itsetuhoinen, mä en halua tappaa itseäni, mä en ajattele itsemurhaa, mä en ole ahdistunut ja masentunut, mä en viiltele, mä en tee mitään. Mä olen vain se kenelle voi puhua, se luotettava ja hyvä ystävä, kuka kuuntelee muita ja pitää sitten omat ongelmat itsellään. Fuck thaa shit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti