maanantai 13. kesäkuuta 2011

                               Now it feels like it's all crushing down

Mä luulin jo tajunneeni tän, mä luulin... mä luulin... no olin väärässä. Äsken saamani puhelinsoitto osoitti sen. Mä en enää voi olla yhteydessä vanhoihin porukoihin. Mä olen nyt yksin. Seurauksena ahmimista: 2 vaaleaa leipää juustolla, salaatilla, tomatilla ja kurkulla, kourallinen suklaapastilleja, 10lakupalasta, geisha suklaalevy. Pian mä löydänkin itseni juomasta vettä, hyppimästä, kumartumasta vessanpöntön päälle hammasharja kourassa ja oksentamassa. Siinä samassa mä tajusin sen: Mä haluan pois. Pois. Nopeasti. Mun pitää lisätä liikuntaa. Paljon. Todella Paljon. 


 Tässä kaikki mitä mä tartten paremman olon saamiseen: Veitsi, ranne, viinapullo, tupakkaa, lääkkeitä. Auttakaa mut pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti