One drink, two drinks, three drinks... wow I think I can fly

Anteeksi hiljaisuus, en ole kirjoitellut vähään aikaan. En ole tavallaan vain kehdannut. Mä en oo viime päivinä kauheesti miettiny syömisiä, sillä porissa nää pakkosyötöt... Nyt oon kuitenkin frendillä ja mä yritän saada sen positiivisen asenteen takas. Kirjoitan myöhemmin kun on jotain kirjoitettavaa.

You can't break someone who's already broken

Mä en tiedä miten kuvailla tätä tunnetta. Ihan kuin mä olisin eksynyt tyhjään paikkaan missä ei ole mitään, värejä, tuoksuja, makuja tai tunteita, ainoastaan mä ja mun unelmat, ei edes ajatuksia, päänikin sisällä kaikki on tyhjää, valkoista. Mä olen hämmentynyt, ehkä jopa hieman peloissani. Mä tunnen itseni pikkutytöksi, joka istuu hiekkalaatikon reunalla peläten ympärillä olevia, meluavia ja humalaisia ihmisiä, odottamassa äitiään, sitä turvallista ja lämmintä henkilöä, joka rakastaa ja hoitaa. Paitsi että mä odotan turhaan, kukaan ei tule etsimään mua, ottamaan mua kädestä ja suojellen viemään turvaan, pois pahojen asioiden keskeltä. Ei, mä ajaudun niiden pahojen asioiden mukaan, musta tulee yksi niistä pienen ja viattoman lapsen silmissä pelottavista ihmisistä. Mä en enää ole se äidin kultatyttö, mä olen se juova ja polttava kauhukakara, joka satuttaa itseään ja on muutenkin täysin sekaisin. Se tyttö, jota ohikulkevat äidit lastensa kanssa katsovat päästä varpaisiin ja vetävät vaivihkaa lapsensa kauemmaksi. Mä olen yksi niistä aina niin iloisista tytöistä, jotka on ulkoisesti onnellisia, ison porukan omistavia rohkeita ihmisiä, joille ei voi tulla vittuilemaan tai on jo koko kaupunki perässä. Niitä, joista ne ”ystävät” eli porukat ei tiedä muuta kuin nämä perus perheongelmat, että taas ollaan hatkoissa ja mutsi juo. Tai sellainen mä ainakin olin, en tiedä enää. Mulla ei enää ole porukoita, mä olen yksin, enkä mä tiedä mitä tehdä. Mä olin ulkoisesti niin kova, mutta nyt… nyt se kova kuori on poissa, ainakin melkein. Se on heikentynyt. Sitä on jäljellä enää juuri sen verran, että mä pystyn juuri pitämään itseni kasassa. Ainakin jotenkuten. Mun pitää kai taas kerran luoda uusi elämä. Ehkä tästä laihdutuksesta tulee mun elämä. Tietenkin uusien porukoiden hankkiminen kuulostaa houkuttavalta ja mä pystyisin siihen, mutta… mutta mä pelkään, että musta tulee taas onnellinen, että mä alan nauttia elämästä. Mä en saa olla onnellinen, musta ei voi tulla taas ehjää ’cause u can’t break someone who’s already broken.

Ehkä mä sitten vain piilotan taas kaikki mun tunteet, lakkaan tuntemasta. Poistan ilon mun silmistä ja mielestä ja tuon tilalle kylmyyttä. Ehkä musta sitten tulee taas se laiha jääkuningatar, mikä mä olin viime keväänä. Se, jota ei voinut koskettaa, koska se oli niin pieni. Se, josta ei voinut olla varma oliko se elossa vai

kuollut, sillä se keikkui vaarallisesti sillä rajalla. Ja tällä kertaa mä pääsen tavoitteeseeni… mä lennän pois.

Sainpa sitten purettua noi tuntemukseni vihdoinkin jonnekin. Huomasin tässä äsken, että en ole täällä porissa oltuani pahemmin kirjoitellut, mikä ei kyllä ole ihme. Mä en ole kehdannut. Mä en ole viitsinyt ensin lukea teidän onnistumisianne ja sitten kertomaan omista failauksista. Joo, mä tiedän, että täällä porissa mua suunnilleen pakkosyötetään ja ne kotona läpi menevät valheet ja keinot ei toimi täällä, mutta mua vaivaa se tieto siitä, että mä olisin voinut kiertää ruokailut. Niin mä tein viime keväänä, silloin kun mun kontrolli oli vielä todella luja. Mä yritän nyt ihan tosissani, mä pistän peliin 110 prosenttia. Mä en nimittäin voi ajautua uudelleen tähän epäonnistumisen kierteeseen, mä en vain voi. Ei, mä heitän kaikki nää ajatukset pois ja otan sen positiivisemman asenteen. Huomisesta tulee hyvä päivä, huomenna mä onnistun. Kello on nyt jo neljä, ja koska huomenna kaupat on auki vain yhdeksästä kahteentoista, en taida enää mennä nukkumaan. Tai jos alan jo 4 tunnin päästä valmistautumaan, niin ei mun enää kannata mennä nukkumaan, herääminen olisi vain hankalampaa. Mutta tuossa huomiselle siis jo 3h kävelyä. Ahdistaa kyllä hieman tuo, että jos olen jo kahdeltatoista täällä kämpässä, niin miten vietän loppupäivän? Nimittäin olen huomannut että mä syön välillä koska mulla on tylsää Tiedän, säälittävää. Ehkä mä pyydän mummua vuokraamaan vaikka 2 leffaa ja katson molemmat, sitten vaikka luen ja katson tv:tä. Ruokailun ajan voisin vaikka nukkua. Tai ehkä mä syön sitä tomaattikeittoa, siinä ei ole paljoa kaloreita? No, mulla on vielä 4 tuntia aikaa suunnitella huomista, tai no tätä päivää. 

 Mä olen muuten nyt alkanut seuraamaan OC:n uusintoja. Miten mä rakastankaan tätä sarjaa, mä olen nähnyt varmaan jokaisen jakson miljoona kertaa, mutta nyt n. vuoden jälkeen mä olen alkanut seuraamaan tätä uudestaan. Ja pakko sanoa, että toi Marissa on tässä ekassa kaudessa niin hyvä thinspo kuin olla ja voi. Se on nimittäin niin kaunis ja laiha… Mä muutenkin rakastan jotenkin tota hahmoa, se ei ole täydellinen vaan sillä on ongelmia. Mä en tajua, miks aina kaikissa sarjoissa ne hieman ongelmalliset henkilöt on mun lemppareita (esim. skins effy). Nojaa…

Kirjoittelen sitten myöhemmin tänään enemmän, tsemppiä hei teille, toivottavasti menee paremmin kuin mulla. Ja anteeksi tätä sekavaa postausta, mun ajatukset on nyt sekaisin ja järveän tekstin kirjoittaminen tuntuu vähintäänkin hankalalta. Tai sitten mulla on vain liikaa kerrottavaa? Hei, taas muuten uusi lukija, tervetuloa ♥

You can't break someone who's already broken

Mä en tiedä miten kuvailla tätä tunnetta. Ihan kuin mä olisin eksynyt tyhjään paikkaan missä ei ole mitään, värejä, tuoksuja, makuja tai tunteita, ainoastaan mä ja mun unelmat, ei edes ajatuksia, päänikin sisällä kaikki on tyhjää, valkoista. Mä olen hämmentynyt, ehkä jopa hieman peloissani. Mä tunnen itseni pikkutytöksi, joka istuu hiekkalaatikon reunalla peläten ympärillä olevia, meluavia ja humalaisia ihmisiä, odottamassa äitiään, sitä turvallista ja lämmintä henkilöä, joka rakastaa ja hoitaa. Paitsi että mä odotan turhaan, kukaan ei tule etsimään mua, ottamaan mua kädestä ja suojellen viemään turvaan, pois pahojen asioiden keskeltä. Ei, mä ajaudun niiden pahojen asioiden mukaan, musta tulee yksi niistä pienen ja viattoman lapsen silmissä pelottavista ihmisistä. Mä en enää ole se äidin kultatyttö, mä olen se juova ja polttava kauhukakara, joka satuttaa itseään ja on muutenkin täysin sekaisin. Se tyttö, jota ohikulkevat äidit lastensa kanssa katsovat päästä varpaisiin ja vetävät vaivihkaa lapsensa kauemmaksi. Mä olen yksi niistä aina niin iloisista tytöistä, jotka on ulkoisesti onnellisia, ison porukan omistavia rohkeita ihmisiä, joille ei voi tulla vittuilemaan tai on jo koko kaupunki perässä. Niitä, joista ne ”ystävät” eli porukat ei tiedä muuta kuin nämä perus perheongelmat, että taas ollaan hatkoissa ja mutsi juo. Tai sellainen mä ainakin olin, en tiedä enää. Mulla ei enää ole porukoita, mä olen yksin, enkä mä tiedä mitä tehdä. Mä olin ulkoisesti niin kova, mutta nyt… nyt se kova kuori on poissa, ainakin melkein. Se on heikentynyt. Sitä on jäljellä enää juuri sen verran, että mä pystyn juuri pitämään itseni kasassa. Ainakin jotenkuten. Mun pitää kai taas kerran luoda uusi elämä. Ehkä tästä laihdutuksesta tulee mun elämä. Tietenkin uusien porukoiden hankkiminen kuulostaa houkuttavalta ja mä pystyisin siihen, mutta… mutta mä pelkään, että musta tulee taas onnellinen, että mä alan nauttia elämästä. Mä en saa olla onnellinen, musta ei voi tulla taas ehjää ’cause u can’t break someone who’s already broken.

Ehkä mä sitten vain piilotan taas kaikki mun tunteet, lakkaan tuntemasta. Poistan ilon mun silmistä ja mielestä ja tuon tilalle kylmyyttä. Ehkä musta sitten tulee taas se laiha jääkuningatar, mikä mä olin viime keväänä. Se, jota ei voinut koskettaa, koska se oli niin pieni. Se, josta ei voinut olla varma oliko se elossa vai

kuollut, sillä se keikkui vaarallisesti sillä rajalla. Ja tällä kertaa mä pääsen tavoitteeseeni… mä lennän pois.

Sainpa sitten purettua noi tuntemukseni vihdoinkin jonnekin. Huomasin tässä äsken, että en ole täällä porissa oltuani pahemmin kirjoitellut, mikä ei kyllä ole ihme. Mä en ole kehdannut. Mä en ole viitsinyt ensin lukea teidän onnistumisianne ja sitten kertomaan omista failauksista. Joo, mä tiedän, että täällä porissa mua suunnilleen pakkosyötetään ja ne kotona läpi menevät valheet ja keinot ei toimi täällä, mutta mua vaivaa se tieto siitä, että mä olisin voinut kiertää ruokailut. Niin mä tein viime keväänä, silloin kun mun kontrolli oli vielä todella luja. Mä yritän nyt ihan tosissani, mä pistän peliin 110 prosenttia. Mä en nimittäin voi ajautua uudelleen tähän epäonnistumisen kierteeseen, mä en vain voi. Ei, mä heitän kaikki nää ajatukset pois ja otan sen positiivisemman asenteen. Huomisesta tulee hyvä päivä, huomenna mä onnistun. Kello on nyt jo neljä, ja koska huomenna kaupat on auki vain yhdeksästä kahteentoista, en taida enää mennä nukkumaan. Tai jos alan jo 4 tunnin päästä valmistautumaan, niin ei mun enää kannata mennä nukkumaan, herääminen olisi vain hankalampaa. Mutta tuossa huomiselle siis jo 3h kävelyä. Ahdistaa kyllä hieman tuo, että jos olen jo kahdeltatoista täällä kämpässä, niin miten vietän loppupäivän? Nimittäin olen huomannut että mä syön välillä koska mulla on tylsää Tiedän, säälittävää. Ehkä mä pyydän mummua vuokraamaan vaikka 2 leffaa ja katson molemmat, sitten vaikka luen ja katson tv:tä. Ruokailun ajan voisin vaikka nukkua. Tai ehkä mä syön sitä tomaattikeittoa, siinä ei ole paljoa kaloreita? No, mulla on vielä 4 tuntia aikaa suunnitella huomista, tai no tätä päivää. 

 Mä olen muuten nyt alkanut seuraamaan OC:n uusintoja. Miten mä rakastankaan tätä sarjaa, mä olen nähnyt varmaan jokaisen jakson miljoona kertaa, mutta nyt n. vuoden jälkeen mä olen alkanut seuraamaan tätä uudestaan. Ja pakko sanoa, että toi Marissa on tässä ekassa kaudessa niin hyvä thinspo kuin olla ja voi. Se on nimittäin niin kaunis ja laiha… Mä muutenkin rakastan jotenkin tota hahmoa, se ei ole täydellinen vaan sillä on ongelmia. Mä en tajua, miks aina kaikissa sarjoissa ne hieman ongelmalliset henkilöt on mun lemppareita (esim. skins effy). Nojaa…

Kirjoittelen sitten myöhemmin tänään enemmän, tsemppiä hei teille, toivottavasti menee paremmin kuin mulla. Ja anteeksi tätä sekavaa postausta, mun ajatukset on nyt sekaisin ja järveän tekstin kirjoittaminen tuntuu vähintäänkin hankalalta. Tai sitten mulla on vain liikaa kerrottavaa? Hei, taas muuten uusi lukija, tervetuloa ♥

I'm gonna enjoy my life

Päivä on mennyt tähän asti omasta mielestäni hyvin. Oloni on jotenkin kesäinen, en tiedä. Aamulla nousin jossain siinä 12 aikaan ja söin mun aamupalan, eli ¼ omenaa ja kupin kahvia maidolla (=70kcal). Olin sitten vähän aikaa siinä koneella, poljin 15min kuntopyörällä ja kävin suihkussa, meikkasin yms. Tällä kertaa mä meikkasin eritavalla kuin yleensä. Mä en ollut naamastani täysin kalpea, vaan mä laitoin aurinkopuuteria, näkymättömien nudehuulien sijaan mä laitoin vaaleanpunaista huulikiiltoa ja mustan luomivärin sijasta ruskeaa ja kultaista, enkä mä muutenkaan laittanut alaripsiin niin paljoa ripsaria kuin yleensä. En tiedä, halusin kai vain vaihtelua? Siinä 3 aikaan mä lähdin kaupungille kiertelemään kauppoja. Ja mua ei missään nimessä saisi päästää yksin kiertelemään alennusmyyntejä… Löysin vaikka mitä ihanaa, mutta mukaani tarttui tällä kertaa vain löysä, raidallinen pitkähihainen, 2 rannekorua, 2 luomivärisettiä, luomiväri suti ja vartalotuoksu. Mä näin aivan liikaa ihania kesämekkoja, hameita ja kireitä paitoja, mitä haluaisin käyttää, mutta olen liian iso niihin. Löysin kyllä sieltä yhdet shortsit, joissa mun jalat näytti siedettävältä ja harmaan löysän pitkähihaisen puseron. Rahat ei kuitenkaan riittänyt, joten menen sitten huomenna ostamaan ne. Ostan myös varmaan yhden ihanan kultaisen sormuksen. Kävelin kaupungilla sen 2 tuntia, jonka aikana join yhden starbucksin kahvin. Ne on vain niin hyviä, etten pystynyt vastustamaan, mmm. Elikkä tämän päivän 400 kalorista on nyt käytetty 230. Vielä 170 jäljellä, ja se täyttyy tomaattikeitolla, jonka syön tuossa 7-8 aikaan. Ajattelin kohta käydä vielä kirjastossa, siinä tulisi ainakin 30min lisää kävelyä ja muutenkin olisi kiva jos illaksi olisi jotakin lukemista. Loput liikunnat (lihaskunnot ja 15min kuntopyörällä) hoidan sitten kun porukat nukkuu.

// Kello on nyt puol 9 ja tää päivä on mennyt todellatodella hyvin. Tämän päivän syömiset on nyt syöty ja loppusummaksi tuli 390kcal. Enää lihaskunnot tekemättä ja tää päivä on täydellinen… Paitsi jos se pikku paholainen tulee taas mun pään sisään ja pakottaa mut syömään.

I'm just trying forget, keep it real keep it simple and somehow just get out of the bed

No, viimeiset 2 päivää ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mutta ekaa kertaa pitkään aikaan mä voin  rehellisesti sanoa, että failaaminen ei ollut pelkästään mun syytä. Eilen syömiset meni tosi hyvin kunnes vanhemmat tuli kaupasta, lätkäs mun huoneeseen pizzan ja sano et tässä sun iltapala. Eih, jo toinen kerta tänä parin päivän sisällä kun mulle tyrkytetään pizzaa. Ja arvatkaa vain pystyinkö pitää toista kertaa kontrollia, varsinkin kun se pizza tuoksu siinä mun edessä? En. Sen seurauksena ahdistuin ja söin vielä kourallisen muumikeksejä, välipalapatukan, jäätelön ja vähän nuudeleita. Oksensinkin sitten kaiken tietysti ulos. Tänään taas tultiin tänne Poriin. Täällä on niin tylsää varsinkin kun äiti ja pikkusiskot ovat täällä torstaihin asti. No jokatapauksessa kun tultiin tänne oli ruoka, perunoita ja nakkikastiketta. Äiti ja mummu huuteli mua syömään ja mä vastasin, ettei ollut nälkä, vaikka todellisuudessa mun vatsa murisi kuin viimeistä päivää ja ruoka oli yhtä mun lemppareista. Mutta mä nautin nälän tunteesta, ettei se sinäänsä haittaa. Tunnin siinä ruokailua viivytin ja odotin, että mutsi ja mummu syöttäisivät pikkuiset ja mä pääsisin hakemaan ruuat ja heittämään ne pois. Lopulta mutsi tulee vihaisena hakemaan mut keittiöön ja sanoo, ettei sitä kiinnosta onko mulla nälkä vai ei ja että mä syön nyt. No, söim sitten todella vähän, mikä oli tavallaan virhe. Ei nimittäin mennyt kauaakaan kun äiti huutaa pullalle ja jäätelölle. Mä yritin inistä jotakin, että mä olen täysi ja pulla on pahaa. Vastaukseksi sain että on kohteliasta syödä herkkuja kun niitä kerta tarjotaan, enkä mä kuulemma voi tulla täyteen muutamasta haarukallisesta. Ja tuossa vaiheessa päivä olikin jo pilalla. Ahdistukseni takia söinkin siiten 100g valkosuklaata, 2 leipää juustolla, tomaatilla, kurkulla ja salaatilla. Noiden piti riittää, mutta sitten mä löysin nutellapurkin. Ei, ei, ei. Päivä oli valmiiksi pilalla, joten eihän pari nutellaleipää mitään kaada. Vittu. No onneksi purkissa ei ollut paljoa, joten se on nyt loppu, eikä täällä ole enää mitään muita herkkuja. Huomenna mä en usko että tulee mitään pakkosyöttöjä sillä voin vaikka karata ruokailujen ajaksi kaupungille. sillä joudun muutenkin kävelemään todella paljon. Täällä on myös kuntopyörä, joten voin sitäkin polkea. Mua pelottaa todella paljon just noi pakkosyötöt, sillä täällä ei voi oksentaa, fuck thaa shit. Kirjoittelen sitten huomenna selkeämmin, alavatsa on nyt ihan tolkuttoman kipeä menkkojen takia. Vitun menkat, yks hyvä syy laihtua on mulla se, että nää lakkaa. Jo 7 lukijaa ♥

Just another litlle girl who forgot how to eat

 Okei, poriin lähtö siirtyikin huomiselle. Ja hyvä niin. Illalla käyn pyöräilemässä sellaisen tunnin, hypin 30min trampoliinilla ja teen 30min lihaskuntoa. Kalorikulutus olisi siinä 600 paikkeilla ja syödä saan 400 kalorin edestä. Elikkä syömiset tälle päivälle:

Aamu: Kuppi kahvia maidolla = 50kcal
Aamupäivä: 2,5dl tomaattikeittoa = 80kcal
Iltapäivä: 2,5dl tomaattikeittoa = 80kcal
Ilta: Omena, pilttisose= 140kcal
= 350kcal

Coffee and smokes and cold diet cokes, that's what pretty girls are made of

Mä avaan mun silmät ja tuijotan kattoa, se on valkoinen niinkuin ovat seinätkin. Valkoiset, värittömät, tyhjää täynnä. Mä katson huoneen toisella puolella olevaa sänkyä, kaverini nukkuu vielä, eikä varmasti herää ennen yhtä päivällä. Haukotellen mä nousen ylös sohvalta ja kävelen keittiöön, missä sattuu olemaan talon ainoa kello. 09.00 ja mä olen jo hereillä. Mä laitan kahvinkeittimen päälle ja tuijotan, kuinka mustat tipat putoavat pannuun ja lopulta kahvi onkin valmis. Mä mittaan tarkasti 1½dl kahvia, ½dl rasvatonta maitoa ja 2 makeutusnappulaa. Höyryävän kahvikupin kanssa mä kavelen parvekkeelle ja asetan huulieni väliin tupakan. Pitäisi lopettaa, juujuu, mutta aamutupakka. Tupakka vähenee ja hymy nousee mun kasvoille. Ja vitut mä mitään lopetan kuiteskaa...

 Mutta tänään siis tavallaan ensimmäinen päivä kunnon laihdutuksessa, sillä edelliset 3 ovat olleet hieman rennompia. Tänään siis 400kcal päivä ja ilmeisesti lähtö poriin. Kahvin olen juonut ja siitä sitten 50kcal. Ajattelin vielä jossain vaiheessa ehkä kun olen kotona syödä omenan ennen lähtöä, mutta loput kalorit säästän sitten illalle jos siellä on pakko jotakin syödä. En välttämättä pääse illemmalla kauhean hyvin kirjoittelemaan, mutta katsoo nytten. Ja pakko sanoa, että tää selkä... ♥

You're way too young to be this empty girl

Mä katson tyhjä katse silmissäni huoneen valkoista seinää. Tämän päivän ahmimiskohtaus muuti jotakin. Mä aloin muistella viime kesää. Mä haluan sen takaisin. Mä haluan takaisin syömättömät päivät, järkyttävät liikuntamäärät, valheet ja kylmät kädet, ainaisen väsymyksen ja heikkouden tunteen. Mä haluan päästä sinne 34 kiloon, mä haluan maistaa kuolemaa. Mä haluan herätä joku päivä niin, että olen liian heikko nousemaan sängystä, mutta kuitenkin viimeisillä voimillani teen 20 vatsalihasta. Mä haluan tappaa itseni tähän, mä haluan, että ihmiset jotka mä tunsin kattoo mua järkyttyneenä ja kysyy, että mitä mulle on tapahtunut. Mä haluan, että tuntemattomatkin kääntyy katsomaan mun luurankomaista olemusta, että kaikki kauhistelevat mun laihuutta ja sitä, kuinka mä en syönyt taaskaan mitään. Mä haluan olla se kylmä ja tunteeton tyttö, joka kontrolloi kaiken, se jota ei voi satuttaa, koska se on jo sisältä kuollut. Mun tekisi mieli heittää koko SGD menemään, mutta mä tiedän, että jos mä taas laitan itselleni liian tiiukat vaatimukset mä tulen sortumaan. Eli mä saan syödä nuo SGD:n kalorimäärät tai jättää syömättä, mielummin syömättä. En mä tiedä, olenko mä sairas vai mitä, mutta tää on mun unelma. She's faiding away, away from this world, she doesn't feel anymore, she doesn't smile or cry, she's nothing, just skin and bones, there's nothing left to safe, her voice is drowning into whisper and her eyes, those eyes used to be so pretty, but now they're dead aswell, She used to be the funny girl that everybody loved, but now... now shes just a black stone, and in that black stone is her name and numbers, it tells that she died when she was only 15 years old, but hey, you know what, she's happy now.

FAT fat fat fat BITCH

Vittu säälittävä paska laiska huora mitä vittua sä oikein teet, hä? Haluutko sä lihota muodottomammaks possuks, tapa ittes, oksenna, hukuta ittes ja revi kasvot verille! Veitsi käteen, tee se. Tunge hammasharja kurkkuun ja oksenna verta. Inhottava ihrakasa. Tuntuuko nyt hyvältä? Tapaittesläskiisopossusaatanakuole. Tuntuu pahalta. Mä söin. Liikaa. Lautasellinen suklaamuroja, 2 lettua hillolla ja kermavaahdolla + 3 riviä suklaata. Ja vielä normaalia kokista. Hyi saatana. Mitä vittua mä oikeesti teen? Se haukkuu mua ja mä itken. Voi vittu. Pakko mennä oksentamaan, ihan pakko, mä en kestä. Mä vihaan itteeni, miks mä en onnistu missään? Nyt vessaan hammasharja kädessä. Vihaan itteeni.

 

Don't you wish you could go back then when you hadn't lost everything?

Syömiset onkin sitten aikalailla syöty. Kalorit on nyt siinä 305 paikkeilla. Syön ehkä vielä välipalapatukan niin kalorit olisivat 400. Kävelyä tähän mennessä tunti, toinen tunti vielä illemmalla luvassa. Hyvin siis on mennyt. Huomenna poriin ja ruokailut pelottaa todella paljon. Aamu, ilta- ja välipalat on helppo skipata, mutta entäs ne 2 lämmintä ruokaa? Not so easy. No, pakko yrittää. Siellä voi sentään lihaskunnot tehdä, mutta muuta liikuntaa ei tule. Vituttaa hieman.

Jaja tervetuloa uusi lukija ♥

Nothing tastes as good as thin feels

Nyt sitten iski pieni paniikki. Tajusin, että jo kuukauden päästä mä oon menossa kaverini kanssa kylpylään. Eih, en mä tän näköisenä voi missään bikineissä heilua, ei, ei, ei. Mun on pakko laihtua, ainakin siihen 45kiloon. 43kg olisi tavoite, mutta vähän mahdoton. Tai millä mä laihdun 10kg kuukaudessa? Niin, sitäpä minäkin. No, jos edes tuohon 45 kiloon pääsisi... Alle 47 kiloa mun on pakko painaa, muuten joudun esittämään kipeää. Viimevuonna reissu meni ihan pilalle, mä uin tasan kerran, koska en kehdannut bikineissä hyppiä. Jos tällä kertaa paremmin? Hope so. Mutta ruokailut ovat siellä iso ongelma. Jäätelöä, strösseleitä, ranskalaisia, vohveleita... ääk! No, voin taas vedota herkkulakkoon ja vessanpönttö ja hammasharja on keksitty. Huoh, miks kaikki on niin vaikeeta näiden ruokailujen takia? Kaipa tämä on sen arvoista.

 Olen muuten tällä hetkellä itsestäni todella ylepä. Kaverini äiti kävi nimittäin ostamassa itselleen pitsaa ja kysyi, haluanko mäkin. Pizzan tuoksu leijaili mun nenään ja vesi herahti jo kielelle, mutta mä sanoin, että ei tee mieli. Kontrolli on selvästi tullut takaisin, jess! Toivottavasti tää sama meno jatkuu porissakin, vaikka mummolla tarjotaan aina niin hyvää ruokaa. Kai mä sitten piilottelen sitä joihinkin muovipusseisin ja heitän ne kaupungilla roskikseen? Kattoo nytten. 

I'm back again, I'm back where I belong

Eilenkin tuli sitten vähän yösyötyä: Nuudeleita ja yrttipatonkia... Ja tänään kyllä sakotan tuosta, mun on pakko päästä yösyömisestä eroon, siitäkin nimittäin kertyy kaloreita. Joten tänään lasken ihan kaiken mitä mä suuhuni pistän, ja muutenkin kaloreiden pitää mennä alle 500 kalorin. Ehkä mä nyt sitten opin tästä? Muutenkin mä päätin, että enää 8 jälkeen mä en saa syödä mitään. Kokeilen nyt ainakin tuota, sillä tolla tavalla en söisi myöskään kauheen myöhään illalla. Suunnittelin eilen, että aamupala olisi sama kuin eilen, mutta tuo yösyönnin takia vähennin sen pelkkään kahviin (jota juon parhaillaan, hehe :D) eli aamupala 50kcal. Ennen mulla oli tapana jätttää aamupala syömättä, enkä syönyt aamupäivällä mitään, koska se oli mulle helppoa, mutta nyt olen tajunnut, että kannattaa syödä aamulla jotain, sillä siten ainakaan mä en sorru yhtä helposti ahmimaan. 

Mulla on nyt ollut jotenkin todella hyvä ja kesäinen fiilis, uskaltaisinko jopa sanoa, että onnellinen? Tää laihdutus on vihdoinkin alkanut onnistua, paremmin kuin pitkään aikaan. Tullee oikein viime kevät ja kesä mieleen, silloin olin nimittäin viimeksi näin onnellinen... Koko syksy, talvi ja kevät menikin multa sitten sumussa, mä olin itsetuhoinen, join ihan liikaa, vedin random pillereitä viinan kanssa, horjuin jossain malmilla keskellä yötä, nuolin randomien kanssa ja paskoin sitten ton koulunkäynnin. Vuoden 2011 alussa mulla meni ehkä vähän paremmin, mutta ei sitä kauaa kestänyt. Mä olin ahdistunut, sain ihme kohtauksia, joiden seurauksena ahmin, jonka seurauksena oksensin ja viiltelin. Mä halusin vain satuttaa itseäni, mikä pelotti mua ihan vitusti. Mutta nyt kun mä aloitin tämän SGD:n mun fiilikset on hyvät, ihan kuin kaikki toi paska olisi poissa. Johtuukohan se tosta SGD:stä vai mistä? Mutta jokatapauksessa musta todella tuntuu, että nyt tää laihdutus alkaa onnistua. Oten mä olen takaisin, mä olen palannut tähän ihanaan maailmaan, missä luut on kauniita. I ♥ this.

 Ja tän päivän syömiset ajattelinkin sitten päättää etukäteen. En ole ihan vielä varma, ehkä ostan siwasta jonkun kevyen valmisaterian ja syön sen lisäksi illalla vaikka omenan, mutta jos en niin syömiset voisi näyttää seuraavalta:

- 1 kuppi kahvia = 50kcal
- 2,5dl tomaattikeittoa + ½ omena + purkka = 125kcal
-  5dl tomaattikeittoa + ½omena/välipalapatukka= 200/250kcal
+ Mansikka funlight- mehua.

Tuossa olisi yhteensä 375/425kcal. Ja alle 500 kalorin piti mennä. Joten jos siis tulee vielä hirveä makeanhimo, niin voin syödä puolikkaan ruisleivän  ja niitä kirsikoita, mutta yritän pärjätä. Noi välipalapatukan ja omenanpuolikkaan ajattelin syödä siinä 3 aikoihin ja mansikkarahkan siinä 6-7 aikoihin. Argh, mulla olisi vaikka miten paljon kirjoitettavaa kun olen näin hyvällä tuulella ja muutenkin kesäfiilis, mutta taidan jatkaa myöhemmin :D Vielä pari mun mielestä kesäistä thinspokuvaa:

// Muokkasin nyt tuota ruokalistaa kun tuli tuo tomaattikeitto ostettua :)

You could be happy

Tänään on mennyt itseasiassa hyvin. Syömiset näyttää seuraavalta:


Aamulla: ½kuppi kahvia, 1 lasilline +10 vitamiinia mehua & välipalapatukka = 200kcal
Päivällä: ½purkkia tonnikalaa & 2 todella pientä perunaa, 3 purkkaa = 200kcal
Iltapäivä: Kirsikoita + omea = ei lasketa

Illalla syön vielä mansikkariisin ja sitten on tämän päivän syömiset syöty. Olen myös juonut 1 light kokiksen ja funlight mehua. Ei paha. Mutta silti musta tuntuu, että olisin syönyt todella paljon, en tiedä. Se on ihan sama mitä mä syön ja kuinka paljon, jos mä syön mä tunnen itseni possuksi. Tänään tossa päivällä, jolloin olin syönyt vaik 1 välipalapatukan, mun teki mieli oksetaa, koska tuntu että olisin syönyt liikaa... en kuitenkaan oksentanut, sillä tiedän että en ole syönyt liikaa, päinvastoin. Tänään tuli myös hirveä jätskihimo, mutta 1 tupakka ja ruokahalu oli poissa. Ostin sitten kaupasta kirsikoita :) Liikuttua on nyt sellaiset 2h kävelyä kaupoissa. Ostin 2 tekokynnet, luomivärin, huulikiillon ja kajaalin. Kohta vielä tunnin lenkki koiran kanssa.

I could really use a wish right now

Päivä 2 ja hyvillä fiiliksillä aloitellaan, tänään 650kcal päivä, jess. Heräsin tuossa 1 aikaan... todella väsyneenä. Eilinen venähti myöhään kun katsottiin kaverin kanssa kauhuelokuva Nun. Ihan jees, mutta kyllä parempiakin on nähty. Söin sitten vielä yöllä nuudeleita, mutta en nyt niistä ala sakottamaan. Mutta jokatapauksessa tämä kaverini äiti oli tehnyt meille aamupalaksi juustokinkki- piirakkaa. Yök. Sillä välin kun kaverini oli vessassa mä käärin puolet piirakasta paperiin, paperinyytti laukkuun ja hymyillen sanoin, etten oikein tykkää tuosta. Aamupala siis ½kuppia kahvia sokerilla ja maidolla (=50kcal), välipalapatukka (95kcal) ja lasillinen +10 vitamiinin mehua (=n.40kcal?). Eli aamupalat siinä 200kcal paikkeilla. Vielä 450kcal siis vielä jäljellä. Mä todella toivon ja rukoilen, että tämä lähtee tässä nyt käyntiin. Kohta lähössä kaupungille, eli siinä tulee ainakin joku 2-3 tuntia kävelyä + 1-1,5h lenkki koiran kanssa illemmalla. Vähintään 3 tuntia kävelyä,  joten kaloreita tulee kulutettua ainakin joku 450. Kirjoittelen sitten illemmalla lisää :)

Toi selkä... ♥

That feeling you thought would never come back

Vessa ja hammasharja. Molemmat niin lähellä. Ne suolakeksit + juustopalat oli sittenkin liikaa, mä en pysty pitää niitä mun sisällä. Mä en haluaisi oksentaa, mutta haluan siltä. Vessanpönttö kutsuu mua ja mähän tottelen, on pakko, se on Sen tahto: se haluaa, että mä oksennan, mä en ansainnut niitä keksejä. Äsken 30min lenkillä koiran kanssa kaatosateessa. Mä poltin koko matkan ketjussa tän mun vitutuksen takia. Ja oikeastaan ainoa asia mikä mun päässä pyöri oli se, että mä haluan päästä oksentamaan. Mä halusin sisälle, että pääsisin oksentamaan. Fuck this shit. Miks mä söin ne? Miksimiksimiksi? Läski paska, sä et ansainnut niitä, vitun idiootti. Mutta silti sä söit ne, mitä vittua sun päässä liikkuu, hä? Kas kun et suoraan popsinut juustonaksuja. Nyt mars vessaan okisentamaan. Sitten teet 50 vatsalihasta, hopi hopi, mitä sä vielä odotat? Ääni tiuskii mun päässä. No, kai tääkin on sitä kontrollia? Huomenna mä EN sorru syömään yhtään mitään ylimäärästä, mä en halua taas kokea Sen vihaa, mä en halua polvistua taas vessanpöntön eteen. Ja nyt se puhdas ja tyhjä olo on poissa... että mä vihaankaan tätä, mustat tuntuu että kaikki mitä mä suuhuni pistän on liikaa... huoh. Anteeksi, että mä kirjoitan taas, mutta pakko purkaa tää jonnekin. Lopuksi vielä thinspokuvia yhdestä niin laihasta ja nätistä naisesta. Miks mäkin en voi olla tollainen? Pieni, pienenpieni.

 

I wish I could enjoy the little things

Ihanat jalat, ihanat jalat, ihanat jalat... Kello on nyt melkein 9 ja päivä on tähän asti mennyt hyvin. Kalorit on mennyt vähän yli tuon 450, mutta koska täällä ympärillä on niin paljon herkkuja, sallin itselleni 5 tuck suolakeksiä + leipäjuustoa. Hedelmiä olen syönyt hieman, mutta niitä en tuohon summaan laske. Olen onnistunut pitämään suuren herkkuhimon loitolla lähinnä polttamalla ja juomalla light- juomia. Kumpa mä en vain sortuisi illalla...

You hate the way your life turned out to be

Sain sitten tän ulkoasun uusittua, ei tää vieläkään nyt ihan täydellinen ole mutta whateva. Tähän asti tää päivä on mennyt ihan hyvin. Syötynä 1½ kanakolmioleivästä ja 2 purkkaa (=400kcal). Juonut olen 1 light kokiksen ja mansikka funlight- mehua. Eli tämän päivän 450kcal on jo aikalailla syöty. Illalla ajattelin syödä kylläkin vielä omenan, mutta hedelmiä ja marjoja en nyt näiden 3 päivän aikana laske. Liikuntaa ei tänään ilmeisesti tule paljoa, ehkä juuri joku 2h kävelyä tai vastaavaa. Mulla on jotenkin nyt todella hyvä olo: fyysisesti ja henkisesti. Mulla on ihana tyhjä olo, ei nälkä tai mitään, mutta jotenkin tyhjä ja hyvä. Mulla on myös hyvä mieli. Musta tuntuu, että tää alkaa vihdoinkin onnistua, eikä mun edes tee mieli syödä mitään. Täällä kaverilla, sanotaan nyt vaikka Adalla, on todella paljon herkkuja. Juustonaksuja, nutellaa mun herkkua, mehujäitä, karkkia ja suklaamuroja. Mä todella toivon, että mä en sorru syömään. Tosin Ada ei ainakaan anna mun syödä, sillä mä sanoin, että olen herkkulakossa, eikä hän saa antaa mun syödä mitään herkkua/sokerillisia juomia. Syömisen vältteleminen ei ole hankalaa, sillä tää mun kaveri tietää, että mä olen erittäin nirso ruuan suhteen. Ja tänään olisi muutenkin ruokana savulohta, hyihyihyi, mistä mä en yhtään tykkää. Omenan syön ihan vaikka sitten näön vuoksi.

 Huomenna on siis 650kcal päivä. Aamulla välipalapatukka (=120kcal) + 1kuppi kahvia sokerilla ja maidolla (=50kcal) ja päivällä tonnikalaa (=200kcal). Tuossa olisi siis 370kcal. Illalla ehkä vielä joku mansikkariisi. Kävelyä tulee huomenna sitten enemmän. 2 lenkkiä koiran kanssa (30min + 1h) ja muutama tunti kaupungilla kierrellessä. Haluaisin osaa pari kynsilakkaa + ehkä tekokynnet ja sitten jotain meikkejä (luomiväri, kajalkynä, eyeliner, poskipuna, huulikiilto tms.). Kirjoittelen sitten ehkä illemmalla vielä lisää :) Mitäs mieltä te 2 lukijaa olette uudesta ulkoasusta? Vähän Black and white- thinspoa vielä loppuun:

Ja lopuksi vielä aivan ihana kuva:

Toi kuvan tyttö on niiiin kaunis: Langanlaihat kädet, solisluut, lapaluut törröttävät siipinä selästä. Kuin siro ja pieni enkeli. Tollainen mustakin tulee vielä joku kaunis päivä, keijukainen Joka lentää pois tästä maailmasta.

                                                             New morning

Eilisestä ei sitten puhuta. 2 vaaleaa leipää tomatilla ja juustolla, kinuskituutti, euron juusto & pussillinen nuudeleita. Ei näin. Mutta mä en anna ton masentaa, tänään on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Suunnittelin, että nämä 4 päivää ennen maanantaita paastoaisin, mutta ehkä on liian aikaista tolle. Vedän nyt tän viikonlopun Skinny girl dietin mukaan, mutta kalorit saa jäädä alle ton määrän. Mä kiertelen kaupungilla aika paljon kaupoissa ja sitten illalla lenkille kaverin koiran kanssa (olen siis maanantaihin asti kaverillani yötä), joten kävelyä ainakin tulee. Maanantaina mä lähden sitten poriin, joten liikuntaa siellä ei tule juurikaan, enkä pysty laskea kaloreita niin tarkasti. Yritän kuitenkin selvitä. Myöhemmin mä uudistan vielä tän blogin ulkoasun, tää on jotenkin keskeneräinen. Yritän nyt muutenkin ottaa positiivisemman asenteen tähän kaikkeen, nyt on kesä ja mä en jaksa itkeä yksin veitsen kanssa pimeässä huoneessa. Ja nyt vähän kesäthinspoa: